Pilkkityypit – pystypilkki ja mormyska

Pilkkiminen on aurinkoisen talvipäivän mieluisinta puuhaa. Mikä sen parempaa kuin kairailla reikiä laakeilla järvien jäillä ja tuntea tuulen purevan napakasti kasvoja hangen heijastaman auringon häikäistessä kuin keskellä kesäpäivää. Mikään ei voita tunnelmaa, kun on varustautunut hyvin pilkkipäivää varten. Mikäli repussa on kaikki tarvittava, ei tarvitse talsia jäällä pidemmälle kuin itse haluaa. Mutta älä poraa liikaa reikiä yhteen paikkaan!

Pilkkimisessä on kaksi tärkeää osa-aluetta, jotka tulisi olla hoidettuna – jään alle menevät ja sen päällä pysyvät välineet. Jään päälliset sekä toivon mukaan myös siinä pysyvät välineet ovat tietysti varusteita, joita tarvitaan kylmissä olosuhteissa ja ympäristön uhkatekijöistä selviytymiseen. Pinnan alaisia välineitä ovat taas kalastusvälineet.

Jään päällisistä välineistä tärkein on kalastajan asu, jonka tulisi olla lämmin ja suojaava, mutta myös toivon mukaan kelluttava vaaratilanteita varten. Mukana olisi hyvä olla myös hyvät naskalit. Pilkittäessä on myös kiva olla tukeva istuin ja monissa retkirepuissa onkin mukana hyvä tuoli, jos ei jaksa kantaa sellaista erikseen.

Aurinkoisina päivinä aurinkolasit voivat olla myös ratkaiseva mukavuus- ja jopa turvallisuustekijä. Ja kukapa ei haluaisi näyttää myös tyylikkäältä kalastaessaan? Hyvät polarisoidut lasit saattavat auttaa erottamaan jäänpinnan epätasaisuudet ja helpottaa näin jäällä kulkemista. Repussa on tietysti hyvä tuoda mukana eväitä pitkiä pilkkisessioita varten – sillä jos jää pettää alta, on parempi, että verensokeri on kohdillaan, että jaksaa potkia henkensä edestä!

Jäänalaisissa välineissä on paljon valinnanvaraa, sillä esimerkiksi erilaisia siimoja ja vieheitä löytyy paljon. Keskitytään kuitenkin tässä artikkelissa nyt vain pystypilkki- ja mormyskavieheisiin.

Pystypilkit

Pystypilkit ovat suunnilleen 5 senttiä pitkiä, suippoja ja metallisia välineitä, jotka on tehty yleensä kuparista tai messingistä. Nimensä mukaan ne uivat pilkittäessä aina pystyasennossa. Pystypilkin alla on myöskin usein pieni ketju, jonka päässä on koukku. Usein myös siihen kiinnitetään tapsi eli 10-15 senttiä pitkä siiman pätkä ja sen toiseen päähän voidaan laittaa mormyska.

Mormyskat

Mormyska on toisilta nimiltään mormuska, morri tai mormu ja se on tyypiltään painokoukku. Ne ovat myös erittäin pienikokoisia – ne voivat olla halkaisijaltaan vain muutaman millimetrin mittaisia ja suurimmillaankin mormyska on vain pari senttimetriä. Jos haluaa pilkkiä pelkällä mormuskalla, tulisi olla erittäin ohut siima eikä pilkkiminen siltikään yleensä onnistu kovin syvässä vedessä, sillä se uppoaa erittäin hitaasti.

Pienikokoisimpiin, itsenäisinä käytettäviksi tarkoitettuihin mormuskiin laitetaan usein painoksi volframia. Isompiin yksiköihin ja pystypilkin kanssa yhteydessä laitetaan taas kevyempää, mutta muovattavampaa lyijyä. Kun mormyska on valmis, se voidaan värjätä minkä väriseksi tahansa ja syötiksi voi laittaa esimerkiksi kärpäsen toukan.

Huomionarvoisia seikkoja

Hauskin puoli vieheissä on, että välineitä voi valmistaa vaikkapa ihan itse. Erilaisia materiaaleja on loputtomiin, ja kaikkea voi kokeilla – parhaiksi materiaaleiksi on kuitenkin havaittu metallit, kuten kupari. Vieheessä on hyvä olla joko jotain huomattavaa, mutta luonnollista väriä, kuten ruosteen väriä tai luonnollista oranssia.

Pieni kiiltely ei myöskään ole pahitteeksi joko metallin omalla luonnollisella kiillolla tai sitten lisäämällä kiiltomaalia. Aurinkoisena päivänä kiiltävä pinta saattaa parhaimmillaan herättää kalan huomion. Lisäksi viehettä voi koristella esimerkiksi pienillä sulkamaisilla tai muilla roikkuvilla osilla. Vieheen muodolla voi myös leikitellä – se voi olla pitkä, lyhyt, paksu tai kapea.

Väline voi myös olla vaikkapa kalan muotoinen, ihan vaikka huumorin vuoksi. Muodolla voi saada vieheen myös liikkumaan halutulla tavalla sitä vedettäessä, mikä voi houkutella kaloja. Tärkeintä on tietysti muistaa, että sen tulisi olla tarpeeksi painava, jotta apuvaruste uppoaa sopivasti veden alle.

Vieheiden lisäksi on tärkeä valita sopiva pilkkivapa. Yleensä ne ovat hyvin lyhyitä ja mormyska voikin olla vain 10 senttiä pitkä, kun taas haukipilkkivapa voi taas olla jopa 30 senttimetriä. Kilpapilkkijät puolestaan suosivat yleensä haarukkavapoja, joihin siima kelataan vavan molemmissa päissä oleviin haarukkamaisiin osiin. Tällaisella vavalla on nopeampaa nostaa kala vedestä ja nostaminen on helppo hoitaa huomaamattomasti, etteivät kilpailijat näe sitä.

Muita olennaisia välineitä

Ja tietenkin tärkeää pilkkimisessä on myös kaira, sillä ilman sitä on turha yrittää saada siimaansa jään läpi, ellet sitten uskalla virtauskohdan reiälle kalastamaan – mutta sitä emme suosittele! Ja jos dynamiittipötkökään ei ole vaihtoehto, niin valittavana on käsikäyttöinen tai moottorilla toimiva kaira – eli joko käytännöllisyyttä ja luotettavuutta tai mukavuutta! Kannattaa kuitenkin muistaa, että moottoriin saattaa tulla vikoja ja sen käyttöikä on rajoitettu. Vanha kunnon käsikaira kestää vielä seuraaville sukupolville asti.

Avannossa on myös usein sohjoa ja sen poistamista varten on hyvä hankkia sohjokauha, sillä jäämurskan kaapiminen käsin reiästä voi olla hyvin hyistä puuhaa, ellet sitten hanki pitkiä ja vedenpitäviä hanskoja, jotka soveltuvat tällaiseen puuhasteluun!