Turvallinen jään paksuus pilkkimiseen ja miten se tarkastetaan

Koska pilkkiminen tapahtuu useimmiten jäällä, on tässä kalastusmuodossa otettava aivan erityisellä tavalla huomioon myös turvallisuus. Vanha sanonta kuuluu, että ”muualle voi olla kiire, mutta ei talven ensimmäisille jäille”. Sanontaan sisältyy suuri viisaus, sillä jäälle on turvallista mennä vasta sitten, kun se on riittävän paksua ja kestävää. Sekä varhainen talvi että varhainen kevät ovat riskiajankohtia.

Yleisiä ohjeita jäillä liikkumiseen

Kuten tunnettua, suuri osa Suomen vesistöistä jäätyy talvisin lähes kokonaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että uutta liikunta-aluetta syntyy kymmeniä tuhansia neliökilometrejä joka talvi. Jäällä on yleisesti ottaen helppo liikkua, sillä näkyvyys on hyvä, maasto on erittäin tasainen– ei ylä- eikä alamäkiä ja käytännössä jäätiet voivat lyhentää matkantekoa usein jopa kymmenillä kilometreillä.

Pilkkijän määränpää tosin on itse jäällä, kun useimmat muut käyttävät jäätä vain kulkutienä. Siellä liikuttaessa on kuitenkin muistettava turvallisuus. Edellytys turvalliselle jäällä liikkumiselle on, että pilkkijä tuntee kaikki riskit, jotka liittyvät jäällä liikkumiseen, ja että hän osaa varustautua oikein.

Vaaralliset paikat jäällä

Sellaiset paikat, joissa vesi on virtaavaa, on jää hyvin usein ympäristöänsä ohuempaa. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi kapeikot, joet, salmet, niemenkärjet, karikot, purojen ja jokien suistot sekä myös äkkijyrkästi veteen laskevien rantapenkereiden läheisyydessä olevat paikat.

  • Asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten viemärien laskualueet ovat tyypillisiä paikkoja, joissa jää on ohuempaa. Tämä johtuu päästöveden virtauksista.
  • Laiturit, sillat ja jäihin ankkuroidut veneet sekä laivat synnyttävät virtauksia, koska ne sitovat lämpöä. Niiden lähistöllä jää on näin ollen normaalia heikompaa.
  • Myös syvänteiden kohdalla jää saattaa olla ympäristöään heikompaa. Tämä johtuu siitä, että suurempi vesimäärä jäätyy hitaammin.
  • Kaislikko lävistää jään ja tekee siitä heikon. Jää heikkenee yleensäkin kaikenlaisten reikien ja halkeamien kohdalta. Samoin se heikkenee usein myös kinostuvan lumen alla.
  • Todellisia vaaranpaikkoja ovat myös laivaväylät eikä säännöllisesti liikennöityjä väyliä tule ylittää lainkaan.

Kuitenkaan täysin varmaa tapaa tietää, että missä jää on kantavaa ja missä ei, ei ole olemassa. Pelkkä jään paksuuskaan ei takaa turvallisuutta, sillä tukeva kerroskin voi olla rakenteeltaan heikompaa. Keväisin jää on myös puikkoista ja se saattaa hajota yllättäen. Tuolloin kannattaa pitää silmällä erityisesti tummaa jäätä, mutta mikään ei silti takaa, että valkoinen jääkään on aina kantavaa.

Jään paksuus

Vaikka edellä kerrottu saattaa kuulostaa siltä, ettei jäälle kannattaisi lainkaan mennä, on olemassa kuitenkin yleisesti hyväksyttyjä mittoja turvallisen sen paksuudesta. Eräs sääntö on, että jo kolme senttimetriä paksu, kova ”teräsjää” kantaa ihmisen. Auton alle tarvitaan puolestaan kymmenen senttimetrin jää. Näin ollen voisi ajatella, että siellä, missä voi ajaa turvallisesti autolla, voi myös kävellä ja pilkkiä.

Muista kuitenkin, että luvut ovat täysin suuntaa-antavia. Monien mielestä taas vasta viisi senttimetriä on hyvä paksuus jäällä liikkumiseen ja pilkintään. Tietysti jää myös kantaa kevyemmän ihmisen paremmin kuin painavamman.

Kuinka jään paksuus sitten tarkistetaan? Helpointa on porata siihen reikä vaikkapa pilkkikairalla ja arvioida sen perusteella tilannetta. Hyvin ohut jää myös ääntelee ja halkeilee jalkojen alla. Sitä kannattaa pitää samalla eräänlaisena varoitusmerkkinä liian vaarallisesta tilanteesta.

Entä, jos jää kuitenkin pettää?

Koskaan ei voi kuitenkaan olla täysin varma jään kestävyydestä ja silloin on aivan ensiarvoisen tärkeää, että on varustautunut riittävän hyvin. Vähimmäisvarustuksena voi pitää niin sanottuja jääpiikkejä tai jäänaskaleita, jotka roikkuvat kaulassa. On tärkeää, että naskalit ovat välittömästi saatavilla, mikäli vahinko tapahtuu. Ilman tällaisia välineitä on erittäin vaikeaa vetää itseään takaisin jään pinnalle. Toinen tärkeä varuste on tukeva keppi, jossa on metallinen pää. Sillä voi myös kokeilla jään laatua ja auttaa myös toisia jäihin pudonneita.

Matkapuhelin ja pilli ovat myös suositeltavia varusteita aina, kun liikutaan jäällä. Kännykän tulisi olla vedenpitävässä pussissa tai kotelossa. On olemassa myös niin sanottu heittoliina. Se on vähintään 20 metrin pituinen köysi, joka on valmiiksi kiinnitetty reppuun. Sen voi heittää tarvittaessa nopeasti avun tarvitsijalle tai auttajalle.

Varustautumisen lisäksi voi olla viisasta liikkua myös järven matalalla alueella sellaisissa paikoissa, joissa jalat yltäisivät kesällä pohjaan. Lopuksi vielä pikaohje, mikäli putoat jäihin.

  1. Pysy rauhallisena, huuda välittömästi apua.
  2. Käänny samaan suuntaan, josta olit tulossa. Jos olet liikkeellä hiihtäen, irrota sukset jalasta.
  3. Riko edessäsi olevaa jäätä niin pitkälle kuin mahdollista.
  4. Kohota itsesi vaaka-asentoon uintipotkulla ja nouse jään päälle.
  5. Kieri ja konttaa, kunnes olet varmasti päässyt takaisin kestävälle jäälle.
  6. Siirry nopeasti lämpimään.

Mikäli et kuitenkaan pääse itse ylös, pidä jään reunasta kiinni. Jotta menettäisit mahdollisimman vähän lämpöä, pysyttele paikallasi. Huuda apua tai käytä pilliä tai soita apua puhelimella. Pidä taistelumieliala ja elämänhalu yllä.